MYRKKY

Hunajamehiläisten myrkky on kiinnostanut ihmisiä pitkään. Mehiläisen pistokset ovat kivuliaita ja aiheuttavat allergisia reaktioita, jotka saattavat olla yliherkille ihmisille jopa hengenvaarallisia. Elimistön reagoiminen mehiläisten myrkkyyn herätti kiinnostuksen myrkyn mahdollisista lääketieteellisistä sovellusmahdollisuuksista. Mehiläisten myrkyn tutkiminen aloittettiin vuonna 1897. Ensimmäisen tutkimuksen mukaan myrkky erittyi happorauhasesta ja koostui pääosin metaanihaposta. Väärä tieto aiheutti laajan virhekäsityksen myrkyn koostumuksesta, koska se esiintyi pitkään kemian oppikirjoissa.

OMINAISUUDET JA KOOSTUMUS

Hunajamehiläisen myrkky on hajutonta, kirkasta ja vesiliukoista. Kuivattu myrkky on väriltään vaaleankeltaista, mutta jotkut kaupalliset valmisteet ruskeita, mikä johtuu myrkyn joidenkin proteiinien hapettumisesta.

Mehiläinen valmistaa myrkyn dufour-rauhasen ja myrkkyrauhasen avulla ja varastoi sen myrkkysäkkiin. Myrkky koostuu 88 % vedestä. Loput 12 % sisältää entsyymejä, proteiineja, peptidejä, fysiologisesti aktiivisia amiineja, aminohappoja, hiilihydraatteja, fosfolipideja ja haihtuvia ainesosia (taulukko 1, linkki). Myrkyn sisältämien proteiinien takia myrkkyä kutsutaan ns. proteiinimyrkyksi. Myrkyn tärkein proteiini on melittiini (Linkki melittiinin kolmiulotteinen rakenteeseen: http://www.rcsb.org/pdb/explore.do?structureId=2MLT. Yhdestä mehiläisestä saadaan kerralla 0,15-0,30 mg myrkkyä.

Taulukko 1. Myrkyn kiinteän osan koostumus prosenteissa ja nmol/pisto.

YLÖS

FARMAKOLOGISET VAIKUTUKSET

Hunajamehiläisen myrkyn farmakologisia vaikutuksia ihmiseen on kartoittettu tarkastelemalla sekä koko myrkkyä että eristettyjen komponenttien yksittäis- ja yhteisvaikutuksia. Myrkyn vaikutusmekanismit ihmiseen voidaan jakaa neljään eri tasoon (taulukko 2).

Taulukko 2. Myrkyn neljä vaikutustasoa ihmiseen.

Taso	Vaikuttavat aineet	Mitä tapahtuu?
1	MCD-peptidi Proteaasin estäjät Pienet peptidit Hyaluronidaasi	Proteaasin estäjät suojaavat hyaluronidaasia entsymaattiselta tuhoutumiselta. Hyaluronidaasi pilkkoo hyaluronihappoa polymeereiksi, jotka toimivat solunsisäisenä lujitteena. Lujitteen ansiosta myrkky leviää paremmin kudoksiin. MCD-peptidit degranulovat ihon mastosyytteja, joiden sisältä vapautuu histamiinia. Histamiini puolestaan vaikuttaa lamauttavasti sileisiin lihassoluihin ja lisää useiden rauhasten eritystoimintaa.
2	Fosfolipaasi A Melittiini (kuva 1)	Myrkyn tunkeutuessa verisuonten sisälle verenkiertojärjestelmään fosfolipaasi A ja melittiini aiheuttavat punasolujen hajoamisen. Melittiini rikkoo punasolun sitoutumalla sen solumembraaniin. Yleensä hemolyysin paikka elimistössä huomataan, poislukien tilanteet joissa ihminen on altistunut useille pistoksille. Fosfolipaasi A ja melittin voivat aiheuttaa myös allergisen reaktion.
3	Apamiini MCD-peptidi Fosfolipaasi A Melittiini	Jos pistoksia on useita, kasvaa myrkyn määrä verenkiertoelimistössä, jolloin myrkytys on vakavampi. Apamiiini toimii keskushermoston myrkkynä,fosfolipaasi A ja melittiini tuhoavat enemmän punasoluja ja MCD-peptidin vaikutuksesta histamiinia vapautuu enemmän.
4	Melittiini Hyaluronidaasi Fosfolipaasi A	Yliherkälle ihmiselle mikä tahansa myrkyn näistä komponenteista voi aiheuttaa allergisen reaktion, joka saattaa johtaa anaflylaktiseen shokkiin.

Ihmiselle kuolemaan johtava annos (LD 50) on 2,8 mg myrkkyä/painokilo. Kuolettavuuteen vaikuttavat myös pistosten paikat vartalossa ja allergisuus. Useimmiten kuolin syy on allerginen reaktio, sydämen pysähtyminen tai tukehtuminen, jos pistokset ovat suussa tai niskasssa.

Mehiläisten myrkystä valmistetaan voiteita, salvoja, linimenttejä ja injektiovalmisteita. Mehiläisten myrkyllä on päästy hyviin hoitotuloksiin hoidettaessa kroonisia kipuja, kuulohäiriöitä, traumoja, arpia, multippeliskleroosia, psoriaasia ja erilaisia reumasairauksia.